Olen kuin siskonmakkara

Melkosta haipakkaa ovat olleet viime viikot.
Tänä aamuna jäin kahden päivän työkeikkaleskeksi, kun mies suunnisti Loimaalle ja Laitilaan työmatkalle.
Tunnustan, että on niin kovin outoa ajatus yksin nukkumisesta, vaikka tuleehan näitä öitä pakosta kun toinen reissaa työn vuoksi.

Joskus

sanat eivät riitä.

Sydän on pakahtumassa

tunteiden tulvaan.

Tiimalasi valuttaa aikaa,

enkä ehdi kokea kaikkea

mitä halusin.

Sukellan syvälle

tunteiden pyörremyrskyyn.

Kaivaudun tiukasti

kiinni ihoosi.

Hengitän kiihkoa,

joka sinusta huokuu.

Eikä tähän hetkeen

lopulta

sanoja tarvita.

(Saga)

Olen lihonut.

Se on vierasta minulle.

Ei ole paino-ongelmien kanssa taistelua ollut ennen.

Toki, en nytkään ole taistellut... Kilot ovat vain tarttuneet minuun huomaamatta.

Puoli vuotta ja 10 lisäkiloa. 

Olo on enemmän kuin karmea.

Peilistä tuijottaa vieraat kasvot ja kyykistyminen ja kaikki tekeminen on raskasta. 
Vaatteet tuntuu makkarankuorilta, itseni niiden sisällä tunnen siskonmakkaraksi..... Sopivan pehmeä ja tursuaa ulos joka suunnasta.... 
Onneksi nahkani vielä ainakin kestää. :O)

Painan enemmän kuin ikinä raskaana ollessanikaan.

Tämän siitä saa kun ikä tekee tehtävänsä ja jatkaa herkuttelua siitä piittaamatta... Kohta on äärimmäinen pakko piitata.

Tähän asti olen aina saanut syödä mitä tahansa, eikä se mikään ole minuun tarttunut....

Nyt tarttuu.....

Olen siivoillut työhuonetta ja ostellut uusia kankaita.
Materiaalia on oltava varastossa, että on mistä ottaa, kun taas jatkan työn tekoa.
Nyt työt vaan seisoo, kun en saa työtilaa kotimme yläkerrassa kuntoon. Muutostakin kuitenkin on jo aikaa ties miten paljon.
Työhuoneen ahtaminen pieneen makuuhuoneen kopperoon ei oikein meinaa onnistua minulta. 
Mutta ehkäpä tämä tästä ja pieni luova tauko töiden tekemisessä saattaa olla ihan paikallaankin.

Kun epänormaali on normaali

Miten minusta tuntuukaan, että alkaa kokoajan olla epänormaali normaalia.

Tarkoitan olotilojani.

Viime viikolla sain lääkityksen, toki vain muutamaksi päiväksi, antibiootin, jolla hoidon aloitin nyt viikonloppuna.

Eilen se sitten tuntui...

Alkoi oksennus nousta kurkkuun ja vatsaankin sattui niin pahuksesti.

Kotiin tultuani kävin varmuudeksi lukemassa lääkkeen selosteen ja tottakai minä olen tuo yksi sadasta, jolle lääke voi aiheuttaa näitä oireita. (Olisiko ehkä kannattanut lukea jo ennen lääkkeen aloitusta, ehkä, ehkä ei.)

No olen allerginen, doksimysiinille, amoksiliinille, penisiliinille ja johdannaisille ja sulfalle....Nyt vielä sitten tämä ei tunnu oikein sopivalta... Olen kai kokonaisuudessaan normaalin epänormaali.

Sanoin tämään, etten edes muista aikaa, ettei melkein kokoajan olisi sattunut jonnekin.

En vain jaksa yleisesti näistä pitää ääntä. Läheiset raukat, jotka joutuvat valitustani kuuntelemaan.

Tai en minä valita, mutta olen pitänyt tapanani kertoa kun sattuu ja minua sattuu.... usein.

Mutta sitten nautin elämästä kaikin mahdollisin tavoin.

Kaikin sellaisin, mitkä saavat unohtamaan kivistykset, kolotukset ja muut.

Eilen syötiin iltapalana värikäs kreikkalainen luonnonjogurtti.

Tämä on yksi mun favoriteista.

Ja äsken ruoan päälle jälkkäriksi tätä.

Juhlamaku, Kahvi-suklaa jäätelö.

Vaikka tolkuton kahvinystävä olenkin vierastan kaikkea missä makuina on "kahvi", mutta tätä halusin kokeilla.

Eikä tasan jää viimeiseksi maistelukerraksi.

Nyt oli kyllä NIIN hyvää, että se kuuluisa kielikin meinasi mennä perässä.

Tässä jäätelössä oli joku tuttu nostalginen maku ja yritin muistella oliko joskus 70-luvun lopulla puolen litran paketeissa myyty kahvijäätelö Valion, sillä kuvittelisin sen maistuneen juuri tältä, eli älyttömän hyvältä.

Joskus on päiviä, joina sanat katoavat kivijalkaan

Tosiaankin. 
Joskus on päiviä, joina sanat katoavat kivijalkaan....
Joskus on päiviä, joina sanat leijailevat lailla höyhenten, 
katoavat pilvien matkaan, vain vilkuttavat hyvästiksi, 
eivätkä enää palaa.
Elämä tuntuu ylä- ja alamäiltä jatkuvasti, jostain syystä. 
Mielialat vaihtelevat tunnista toiseen, minuutista minuuttiin.
Hetkenä minä hyvänsä voin olla onneni kukkuloilla ja seuraavassa hetkessä kihisen raivosta, jollaista en voisi kuvitella sisältäni edes löytyvän. Vajoan epätoivoon ja taas hetkenä seuraavana pääni sisältä purkutuu ties minkälaisia suunnitelmia tulevasta.

Liekö tämä jo esimakua siitä, mitä olen tässä vuosia odotellut, VaihtoEhtoVuosia...... 
Ne kun vaan eivät suostu alkamaan.

Päivät huristaa vauhdilla eteenpäin. Olen ollut auttelemassa kangaskaupassa kiirettä hieman pienemmäksi. Mukavaa vaihtelua tämän kaiken keskellä.
Facen kirppisryhmiäkin olen taas kolunnut oikein urakalla ja mm. nämä täysin uuden veroiset Migantin karvavuoriset saappaat tarttuivat matkaan vain 6€:lla. Oikea löytö minulle, jonka kenkäkaappi on huutanut tyhjyyttään.
Toki vuosi sitten löysin myös kirppikseltä 6€:n ja 3,5€:n saappaat.
Milloinkohan olisin käynyt alennusmyynneissä, kun nykyisin koluan innolla vain kirpputoreja.

Täällä on nyt urakalla vaihdettu ovia.
Pari viikkoa sitten vaihtui kolme ruskeaa 70-luvun retro-ovea uudempiin valkoisiin. 
Eilen tuli vielä kotiin Bauhaussista viisi samanlaista valkoista peiliovea.
Kohta on koko asunnon ovet päivitetty 2000-luvulle.

Vanhassa Vara Parempi, vai Tuplassa Vara Parempi?

Vanhassa vara parempi, sanovat Vanhat ja Viisaat.. :O)
Itse taidan toteuttaa noita molempia siten, että vanhan lisäksi meillä on tuplassa vara parempi.

Kauan aikaa olenkin himoinnut vanhaa putkiradiota. 
Merkitystä sillä , toimiiko radio vai ei, ei sen kummemmin ole ollut.
Nyt lopulta minulla on näitä kaksi, tosin toimimattomia, mutta hyviä juuri siihen tarkoitukseen kuin ne halusinkin, sisustukseen toimimaan yhteen muiden tavaroitteni kanssa.

Pienemmän ja tummemman bongasin FaceKirpulta eräänä päivänä.
20€ maksoin radiosta mukisematta, Tampesterista kurvattiin se hakemassa.
Mutta niinhän siinä AINA käy, kun hankit jotain, hetken kuluttua tulee eteen se parempi versio.
Kaksi päivää tuon radion ostosta oli Facen Roskalavaryhmässä täällä Nokialla kuvan kaunotar, vanha Saloran putkiradio, jonka sitten pikapikaa kävin noutamassa meille kotiin.
Nyt noita sitten noin niinkuin puoli vahingossa on kaksin kappalein, mutta mikäs se parempi. 
Kumpikin on omanlaisensa, oma persoonallinen kapistus.

Elämääni olen antanut luvan astua myös muutaman pinnatuolin.
Kesällä kävimme jo noutamassa Tampereen Facebook Roskalavaryhmän kautta neljä koivunväristä pinnatuolia, jotka ovat ylimmässä kuvassa. Epäselvää on niiden alkuperä, ovatko kenties Ikean tuoleja. Kovin kauniita nuo eivät ole, mutta kelpasivat kun ilmaiseksi sai.

Kuukausi sitten pakotin urospuoliskon hakemaan lisää tuoleja, jotka olivat haettavissa Nokian FacebookRoskalavalta. 
Minusta onkin tullut hirveä IlmaisenTavaranMetsästäjä... :O)
Nuo kaksi pyöreää oli kuvissa, mutta paikanpäällä mukaan lähti myös yksi vanhempi versio.

Ja sitten nämä viimeiset hankintani, nämäkin ostin FaceKirpulta.
Nuorempi poikanen haki minulle nuo oikeasti vanhat, pyöreät pinnatuolit, yhden vaalean ja kaksi tummansinistä.
Tuolit ovat edelleen Somerolla, odottaen päivää parempaa, jolloin ehdin käydä ne kotopuolesta hakemassa.

Väriterapiaa, Arabian vanhat kupit

On taas niin pimeää ja synkkää. 
Pitkään ehtikin olla mieli valoisa ja maa valkoinen.
Kumma vaikutus tuolla lumella. Nyt tämä syksyinen synkkyys saa  ihmismielen melkein yhtä tummaksi, kuin maakin. 

Olenkin harrastanut tänä syksynä tosi aktiivisesti väriterapiaa.
Löysin uuden harrastuksen ja keräilyn kohteen, Arabian vanhat puhalluskoristekupit. 

Tästä se lähti, Arabian sinisestä Miranda kupista ja nyt kun tämän ensimmäisen ostamisesta on kulunut 2,5 kuukautta nököttää minun hyllyssäni kuppeja jo peräti 32 kappaletta.

Joku juuri sanoi, että....Kyllä..... Koukkuun olet jäänyt 

Kolmen sipulin kanakeitto

Tänään oli vaan NIIN keittopäivä.
Kaikkea muutakin päivä.... mutta niistä tuonnempana.

Kolmen sipulin inkivääri-paprika kanakeitto.

Tummalieminen, voimakkaanmakuinen kanakeitto.
Sopivasti potkua currystä, inkivääristä, selleristä, paprikasta, valko-ja punasipulista, sekä purjosta.
Violetit väriporkkanat antoi kivasti tummaa väriä liemeen.
3 broiskun rintafilettä
5-6 perunaa
puolikas paprika
Pala selleriä
2 väriporkkanaa
Pätkä purjoa
Punasipuli
Yksi valkosipuli (yksikyntinen)
Curryä
Mustapippuria
Ripaus sormisuolaa
Purkki ruokakermaa
Vettä

Kaikki ainekset on pilkottu ja ruskistettu kevyesti oliiviöljyssä.
Ruskistuksen loppuvaiheessa ripottelin broiskunpalojen päälle hieman curryä
Ruskistuksen jälkeen ainekset kattilaan.
huuhtelin pannun vedellä ja kaadoin vedet kattilaan.
Lisätään vielä vettä että kaikki peittyy ja keitellään kypsäksi.
Eli
Keitto porisemaan.
Maustetaan loppuvaiheessa jolloinlisäsin myös ruokakerman keittoon.

Ihan supermakea banofee versio

Meillä oli Maurin kanssa tänään ällö-makea banofee-ilta <3 <3 <3 
Tällä kertaa kasasin tämän minun "ei niin perinteisen" banofeen suklaamurokekseistä, jotka murustin pieneksi. Keksejä oli noin 200g ja pohjaanhan sekoitetaan rasvaa joka sitoo keksimurut. Olisikohan noin 100g se määrä joka tähän tulee. 
Itse kun teen suurinpiirtein kaiken näppituntumalla ilman ohjeita on tämä mittojen arviointi aina hieman hankalaa.

Pohjan päälle levitin purkillisen Valion sitruunarahkaa ja sen päälle vielä purkillinen valmiiksi karamellisoitua kondensoitua maitoa.

Tähän väliin siivutin pari keltaista kiiviä ja heittelin pakkasesta muutaman tyrnimarjan sekä mustaherukan.

Kermaa, tai tässä tapauksessa Flora Vispiä noin 4 dl, josta osan levitin päälle ja loppuosan pursotin.

Äklö makeaa.
Joten kyllä tällä taas yksi tai oikeastaan kaksi maken nälkää tuli tyydytettyä.